sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Valokuvatorstai #200: kuva ja kuvausprosessi

"Koska Torstaiblogeissa on tänään vuorossa 200. haaste, teemme jotain hiukan spesiaalimpaa tällä kertaa!

Aiheena on siis tällä kertaa kuva ja sen kuvausprosessi.

Haasteessa aihe on vapaa. Ainoa rajoitus on, että kuva on otettu nimenomaan tätä haastetta varten. Ottakaa kuva ja kuvailkaa joko sanoin tai kuvin, mitä toimenpiteitä kuvan tuottaminen edellytti. Prosessia voi lähteä kuvailemaan vaikka jo ideasta alkaen. Tällä tavoin voimme saada hyviä ideoita toisten kuvausprosesseista, jakaa toisille ideoita ja osaamistamme, ehkä jopa kehittyä valokuvaajina."

Sanotaanko vaikka näin, että päässä löi ihan tyhjää luettuani haasteen. Ajattelin jättää osallistumatta, kunnes viikonloppuna tein valokuvauskurssin kotitehtävää. Jos vaikka sitten siitä...

Kurssin tehtävänä oli kuvan uudelleen tulkinta. No siinäkin tehtävässä löi päässä tyhjää, kunnes silmiini osui Stephenie Meyerin Houkutus-kirjan kansikuva. Siinä se... päätin lavastaa kuvalle jatkoa, jossa houkutus oli käynyt liian suureksi :)

Tästä siis lähdin liikkeelle:


Seuraavaksi minun piti saada jostain punainen omena. Tytär oli tulossa käymään, joten hän lupautui matkalla käydä kaupassa ja toikin sitten minulle 62 senttiä maksavan omenan.

Yritin sitten kamera jalustalla kuvata käsissäni olevaa omenaa siten, että viritin mustan verkkaritakin syliini (seisoin siis seinää vasten). Kameraan asetin ohjelman P, sillä en enää jaksanut mitenkään alkaa miettiä asetuksia, joilla kuva kannattaisi ottaa. Itselaukaisimella ja sarjakuvina otin muutaman kuvasarjan, jotta löytäisin oikean kohdan kameralle ja itselleni. Kun kohde alkoi asettua oikein, pyysin vielä varmuudeksi tyttäreni avuksi. Hän sai luvan tarkistaa etsimestä, että kohde on oikeassa kohdassa ja sitten painaa laukaisinta (edelleen käytin itselaukaisinta).

Oli siis aika toteuttaa toinen kuva. Haukkasin omenasta palasen ja taas kuvattiin. Tulos tässä:


Koska selvästikään tuo musta tausta ei tällä tavalla toimi, oli aika siirtää kuvat koneelle ja viimeistellä kuvaa vanhalla Photoshopilla. Kuvankäsittely ei ole vahvimpia puoliani, mutta jotain osaan tehdä. Aloitin rajaamalla kuvan. Sitten erotin kädet ja omenan taustasta ja lisäsin taustaksi tasaisen mustan värin. Vielä erottelin omenan käsistä ja muutin käsien värin mustavalkoiseksi, vähän kirkkauden ja kontrastin säätöä käsille ja siinähän tuo alkoi olla.

Lopputulos tässä, vielä en tiedä kelpaako kurssimme vetäjälle :)


Lisää valokuvatorstain haasteeseen osallistuneita...

4 kommenttia:

  1. Mua puhuttelee suuresti tämä kuva. Ikäänkuin elämän ja kuoleman välistä dialogia.

    VastaaPoista
  2. Hei se oli LUOMUomena! Siksi oli niin kallis.. Ja se luomuomena siksi, että muut ei olleet läheskään punaisia... :D Mutta hieno kuva hei! Ja hyvä toi rajaus, ja muokkaus muutenkin! Eiköhän Ullalle kelpaa! ;)

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen tehtävä teillä on kurssilla ollut ja mielenkiintoinen on tulkintasi ja toteutuksesi.

    Olen Teemu H:n kanssa samoilla linjoilla. Nuo valkeat kädet ja punainen omena: siinä on kuoleman ja elämän tematiikkaa. Tulee mieleen myös sadut, joissa omenia tarjoillaan. Ja sadut tytöistä jotka olivat lumivalkoisia tai ruusunpunaisia.

    VastaaPoista